Alueiden eriytyminen Helsingissä on pysäytettävä!

Helsinki on kaupunki, joka tunnetaan tasa-arvoisista palveluistaan ja korkeasta elämänlaadustaan. Kuitenkin pinnan alla kytee ongelma, josta ei puhuta tarpeeksi: kaupunginosien välinen eriytyminen eli se, että eri alueiden välillä syntyy yhä suurempia eroja elinoloissa, palveluissa ja mahdollisuuksissa.

Vaikka Helsinki on virallisesti sitoutunut ehkäisemään alueellista eriarvoisuutta, todellisuus kertoo toista tarinaa. Itäisen ja pohjoisen Helsingin sekä kantakaupungin välillä kuilu syvenee. Tämä näkyy esimerkiksi siinä, miten koulujen oppimistulokset vaihtelevat eri alueilla. Jo nyt tiedämme, että joidenkin kaupunginosien kouluissa oppilaiden mahdollisuudet menestyä ovat selvästi heikommat kuin toisilla alueilla. Tämä ei johdu oppilaista itsestään, vaan siitä, että eriytyminen luo kasautuvia ongelmia: kun alueen perheet kokevat toimeentulohaasteita, se heijastuu myös lasten koulunkäyntiin ja oppimiseen.

Palveluiden saatavuus ja laatu eivät myöskään jakaudu tasaisesti. Alueilla, joilla asukkaiden tulotaso on matalampi, kirjastojen, nuorisotilojen ja liikuntapaikkojen resursointi on usein heikompaa. Samalla kaupunginosien maineet alkavat muokkautua niin, että tietyt alueet leimautuvat negatiivisesti, mikä vain pahentaa kierrettä.

Eriytyminen ei ole luonnonlaki – se on seurausta politiikasta ja päätöksenteosta. Siksi siihen voidaan myös puuttua. Tarvitsemme voimakkaita toimia, joilla varmistetaan, että jokainen kaupunginosa on hyvä paikka asua ja kasvaa. Koulujen tasa-arvoon on panostettava, lähikirjastojen ja nuorisotilojen merkitys on tunnustettava, ja segregaatiota kiihdyttävää asuntopolitiikkaa on harkittava tarkkaan.

Helsingin on oltava kaupunki, jossa lähtökohdat eivät määrää tulevaisuutta. Tämä ei tapahdu itsestään – se vaatii rohkeaa poliittista tahtoa ja tekoja.